7: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Saara:
Kirjat ja lukeminen. Ne joiden seurassa olen viettänyt monta mielenkiintoista ja mukavaa tuntia elämästäni.
Tällä hetkellä lukeminen on kuitenkin ollut vähän vähemällä. Oon aloittanut monta ei niin koukuttavaa kirjaa ja niitä ei sitten tuu luettua.
Mua jopa harmittaa, että oon jo pitkään kuluttanut sen ajan illasta, kun lukisin, kännykällä facettamiseen ja blogien selailuun:( Mulla on ikävä hyviä kirjoja!
Tänään kävin vähän korjaamassa kirjastossa tilannetta, mutta hyvin vähän, kun en sit oikein mitään löytäny.
Nyt listaan semmosia hyviä kirjoja mitä tulee mieleen. Kerron niistä varmaan jotain omia tuntemuksia ja kokemuksia, kun en jaksa juonia kirjotella erityisemmin. Mut kyselkää ihmeessä sit lisää, jos joku kiinnostaa!

Kun aloin miettimään hyviä kirjoja, ensimmäiseksi mulle tuli mieleen Antoine de  Saint-Exupéry: Pikku Prinssi. 
Tää kirja oli sellanen hirmuisen suloinen, simppeli ja kaunis tarina.
Muistaakseni, kun sitä luin, olin ainakin ihan haltioissani koko kirjan neroudesta! Ja pikku prinssi oli myös tosi koskettava ja kuuluu kategoriaan "pistää miettimään".
Lukekaa tää, koska kyseessä on ihan lyhyt kirja. Jos ei muuten kiinnosta niin yleissivistäkää itseänne(;

Toinen kirja mikä mulle tuli heti jostain syystä mieleen Kirsti Kurosen: Omenapuu laulaa ja se myötä myös samaisen kirjailijan Piruettiystävyys.
Omenapuu laulaa oli musta elämänhaluinen ja mukavan romanttinen kuvaus ihan tuiki tavallisista suomalaisnuorista. Se vaan jotenkin iski ja koukutti. Ja tuli sellainen mulle aika tavallinen tunne, että mäkin haluun kokea jotain tollasta!
Piruettiystävyyden luin yhdelta istumalta (no, saatoin käydä vessassa...) ja se oli karmean kaunis tarina anoreksiasta. Tavallaan jälkeenpäin se oikestaan suututti ja säälitti. Kirjassa on myös hyvä loppu! En vaan halua tietenkaan spoilata sitä.

Marianne Käckö: Tapa minut äiti on äidin kirjoittama tarina tyttönsä taistelusta anoreksiaa vastaan.
Oon lukenu tän varmaan kolme kertaa ja suosittelen kaikille, joita kiinnostaa tietee vähääkään enempää kyseisestä sairaudesta. Tääkin muuten suututti!
Ja on mielenkiintoista saada niinkin paljon tollasesta sairaudesta joutumatta oikeesti seuraamaan sitä sivusta:)

Torey Hayden on mun uusin suosikki kirjailijoiden saralla. Hayden kirjottaa suurimmaksi osaksi lapsipsykologiaa kesitteleviä tositarinoita ja ne on toosi hyvin kirjotettu. Ne lapset on niinku ollut oikeesti Torey Haydenin opetettavina/hoidettavina.
Mä oon lukenut vasta Nukkelapsen, Hiljaisuuden lapset ja Aavetytön ja ne kaikki oli tosi rankkoja ja jopa pelottavia tarinoita! Niin ja nyt on menossa Auringonkukkametsä, mutt se ei kyllä oo yhtään niin hyvä, kun noi muut, koska se on fiktiivinen.

Tietenkin oon tykänny ihan ylipaljon J.K. Rowlingin Harry Pottereista, Stephenie Meyerin Twilight sagasta ja Suzanne Collinssin Nälkäpeli trilogiasta, mutta halusin esitellä teille ehkä vähän vähemmän tuttuja kirjoja!
Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat voisin lukea koska vaan neljännen kerran! Ne on ihan parhaita ja vähintäänkin niistä tulee ala-astenostalgia fiiliksiä!;) Elävä esimerkki kirjoista, joita ei kannata tuomita nimen perusteella!:D
Ala-astenostalgioista tuli vielä muutama ihan loistava kirjasarja, jotka ei todellakaan enään nappaisi varsinaisesti, mutta nekin voisin lukea ihan vain siksi uudestaan, että tykkäsin niistä niin paljon ala-asteella.
Näitä on ainakin Måns Gahrtonin Evat&Adamit, Ann M. Martinin The Babysitter Clubit, Cathy Hopkinssin Frendejä ja kundeja-sarja ja Thomas Bretzinan Seitsemän tassua ja Pennyt!:) Voi että...

Mun piti kirjotella kuulumisia, mutta nyt en kyllä oikeesti vaan jaksa ja ehdi:( Olen elossa.

heihei! x

Ainiin tässä ihan yks lyhytelokuva! Yritettiin analysoida sitä paikallisessa, mutta no, se oli hankalaa;) Se ei oo mikään kauhu, mutta älkää katsoko yksin pimeässä huoneessa;)